SUSANNAN ITKU MAAEMOLLE JA SYNDYZIEN LAPSILLE

  (© 2019 Susanna Aarnio ja Kanteletar)

             Suot suloiset sulavi, 

             Maa muistoiksi muuttuvi,

             Ahovieret armaat aukiavi,

             Kaikki kankaat kuivuvi,

             Ilman immet itkevi,

            Tunturit tomuksi taantuvi,

            Meret mieroiksi menehtyvi,

            Joet juovaksi joutuvi,                                                   

            Järvet jalot jäähtyvi,                                             

            Lätäkötki lämpiävi,

OI MAAEMONEN OI’

OI MAAEMONEN OI’                                                   

            Vaan ei sula sydän suruinen,                                                

            Ei valu vajainen rinta,                                               

            Jää on jänkkä syämessäni,                                             

            Vatsassani vaskivuori; 

OI SYNDYZET OI’

OI SYNDYZET OI’

           Vaan ei sula sydän suruinen,                                                

            Ei valu vajainen rinta,                                               

            Jää on jänkkä syämessäni,                                             

            Vatsassani vaskivuori; 

OI MAAEMONEN OI’

OI MAAEMONEN OI’

            Miten moiset mahtanette, 

            Vaskivuorten varastajat,

            Louhikoiden lahtaajat,

            Metsiemme mestaajat,  

            Vesiemme vainoajat,

            Saamelaisten surkeat sylkijät,

            Rautahevosilla ratsastavat rienaajat,

            Porolaidunten pilkkojat,

            Lastemme lierot luhistajat,

            Seuraavien sukupolvien syrjäyttäjät,

           OI SYNDYZET OI’

           OI SYNDYZET OI’

           Viel ois’ varjot väistettävis’,

           Mesi maaemon muistettavis,

           Haltiat hyvät haalittavis’,

           Elämän ehdot eheytettävis’,

           Mierot metsien maadotettavis’,

OI MAAEMONEN OI’

OI MAAEMONEN OI

            Sulot suot selviäisi,

            Immet ilman ihastuisi,

            Mahti merien mieleen muistuisi,

            Jäät järvien jäätyisi,

           Juhlat jokien jatkuisi,

           Tuuli tunturien toipuisi,

           Kaikki kaunis kirkastuisi,

           Lajit laajat loistaisi,

          Toivon tuulet turvanamme,

          Aallot merten arvonamme,

          Haltiat hyvät hoivanamme,

          Mesi maaemon matkassamme,

OI SYNDYZET OI’

OI SYNDYZET OI’

          Minkä teette metsillemme,

          Sen te teette lapsillemme

OI MAAEMONEN OI’

OI MAAEMONEN OI’

         Minkä teette merillemme,

         Sen te teette lapsillemme

OI SYNDYZET OI’

OI SYNDYZET OI’

        Minkä teette maailmalle,

        Sen te teette lapsillemme

OI MAAEMONEN OI’

OI MAAEMONEN OI’

          Minkä teette tuulillemme,

          Sen te teette lapsillemme

OI SYNDYZET OI’

OI SYNDYZET OI’

Kategoria(t): Uncategorized

JUM

”Meri on kuinka kaikkeus.

Kaikki yksityiskohdat, erilliset aallot liukuvat ennen pitkää

suureen yhteiseen kokonaisuuteen.

Yksittäiset mainingit ovat ajanjaksoja, olevaisen ilmenemiä,

jotka kohoavat hetkeksi vaihtuvin muodoin,

kuin itsenään, ja kuitenkin osana kaikkea,

tasoittuen viimein suureen yhteiseen rauhaan.

Mikään ei ole

ulkopuolella kaiken.

Nimetön ja vailla ominaisuuksia on ensimmäinen yksi.

Ensimmäinen yksi on kaikilla nimillään nimetön.

Ensimmäiseen sisältyy kaikki.

Ei ole mitään muuta.

Kaikki on siinä.

Jumalat ovat voimia joilla ensimmäinen toimii.

Jumalat ovat ”Hänen” ilmentymiään,

ja samalla ”Hänen” olemuspuoliaan.

Jumalat ilmentävät ensimmäisen olevaisen prinsiippejä.

Näin ollen jumalat ovat myös meissä,

ilmenevät meissä,

ja meidän kauttamme.

Ainoa mikä on, on suuri ensimmäinen.

Yksi. Siinä on alku, ja kaikki mitä sen jälkeen on.

Ensimmäinen yksi ei ole persoona,

äärimmäisen kaukana siitä.

Ensimmäinen ei ole tähti, ei luonnonilmiö,

eikä mikään nimettävä.

Ensimmäinen yksi on ehyt kokonaisuus alkupisteestä

rajattomaan laajuuteen.

Kaikkine ilmenemismuotoineen se on aina yksi kokonaisuus.

Itsessään ehyt ja oleva kaikkeus.

Puhuessamme Ensimmäisestä Yhdestä,

tarvitsemme sille nimen, olkoon se Jum,

joka merkitsee alkuleimahdusta.

Jum on alku

Jum on

Jum

Olla jumassa, on olla hengessä,

Olla jamassa, on olla pyhässä tilassa,

Alun Suurta Ensimmäistä, voimme kutsua sanalla Jum,

vaikka Yksi on nimetön.

Jum merkitsee myös äärimmäistä hiljaisuutta,

joka voi olla vain täydellisessä.

Olla jumissa, on alun perin merkinnyt

suurta keskittyneisyyttä, syvää meditatiivista tilaa,

pyhän sisimmän läheisyyttä.

Jum alku

Jum täydellisyys

Jum lopullinen hiljaisuus ja rauha:

Jama. Asiat voivat olla hyvässä jamassa,

sanotaan, tai huonossa.

Missä jamassa olet? – voidaan kysyä joltakin.

Alun perin olla Jamassa, on merkinnyt

tietoisen yhteyden tilaa jumaliin.

Olla jumissa, on merkinnyt rauhaa,

liikkumattomuutta tuossa yhteydessä.


Lainaus Johannes Setälän teoksesta Aika (2010), julkaistu tekijän luvalla.

Kategoria(t): Uncategorized

IKIAIKA-koulutusohjelma on päättynyt

Selkeyden vuoksi tiedotamme, että keskuksemme monivuotinen IKIAIKA-koulutusohjelma eli kalevalaisen hengenperinnön ja luontomeditaation opettajakoulutus on päättynyt kesällä 2019. Kiitämme kaikkia koulutukseen vuosien varrella osallistuneita ja toivotamme onnea ja menestystä IKIAJASTA valmistuneille opettajille!



Johannes allekirjoittamassa ihkaensimmäisiä
IKIAIKA-todistuksia Nuuksion Metsolassa.
Kuva: Susanna Aarnio
Kategoria(t): Uncategorized

Sähkön loppua odotellessa

Sähkön loppumista odotellessa julkaisemme toisinaan kuvia, tekstejä ja muuta muikeaa. Aloitamme eräällä Johannes Setälän aivan keskeisellä tekstillä jatkuvan harjoituksen olennaisuudesta:

Taiteeni ei ole erillinen, se on kiinteästi minussa.

Se on elämäni.

Kun kuljen tiellä katsellen ympärilleni ja näen,

teen harjoitusta.

Kun istun hämärässä katsellen

suljetuin silmin sisääni,

teen harjoitusta.

Tehdessäni kuvia, soittaessani

tai korjatessani seinää,

olen keskittynyt syvään harjoitukseen.

Ollessani hereillä tai nukkuessani,

elän tätä harjoitusta.

Jokainen tekoni ja hetken lepo ovat harjoitusta tulevaa varten ja tätä hetkeä.

Tämä hetki on hyvin pitkä tai lyhyt häivähdys vain.

Harjoittelen tässä,

kaikkien esivanhempieni ja tulevain välissä.”

  • Johannes Setälä, 2001
Lainaus | Julkaistu by