”Meri on kuinka kaikkeus.
Kaikki yksityiskohdat, erilliset aallot liukuvat ennen pitkää
suureen yhteiseen kokonaisuuteen.
Yksittäiset mainingit ovat ajanjaksoja, olevaisen ilmenemiä,
jotka kohoavat hetkeksi vaihtuvin muodoin,
kuin itsenään, ja kuitenkin osana kaikkea,
tasoittuen viimein suureen yhteiseen rauhaan.
–
Mikään ei ole
ulkopuolella kaiken.
–
Nimetön ja vailla ominaisuuksia on ensimmäinen yksi.
Ensimmäinen yksi on kaikilla nimillään nimetön.
Ensimmäiseen sisältyy kaikki.
Ei ole mitään muuta.
Kaikki on siinä.
–
Jumalat ovat voimia joilla ensimmäinen toimii.
Jumalat ovat ”Hänen” ilmentymiään,
ja samalla ”Hänen” olemuspuoliaan.
Jumalat ilmentävät ensimmäisen olevaisen prinsiippejä.
Näin ollen jumalat ovat myös meissä,
ilmenevät meissä,
ja meidän kauttamme.
–
Ainoa mikä on, on suuri ensimmäinen.
Yksi. Siinä on alku, ja kaikki mitä sen jälkeen on.
Ensimmäinen yksi ei ole persoona,
äärimmäisen kaukana siitä.
Ensimmäinen ei ole tähti, ei luonnonilmiö,
eikä mikään nimettävä.
Ensimmäinen yksi on ehyt kokonaisuus alkupisteestä
rajattomaan laajuuteen.
Kaikkine ilmenemismuotoineen se on aina yksi kokonaisuus.
Itsessään ehyt ja oleva kaikkeus.
–
Puhuessamme Ensimmäisestä Yhdestä,
tarvitsemme sille nimen, olkoon se Jum,
joka merkitsee alkuleimahdusta.
Jum on alku
Jum on
Jum
–
Olla jumassa, on olla hengessä,
Olla jamassa, on olla pyhässä tilassa,
Alun Suurta Ensimmäistä, voimme kutsua sanalla Jum,
vaikka Yksi on nimetön.
Jum merkitsee myös äärimmäistä hiljaisuutta,
joka voi olla vain täydellisessä.
Olla jumissa, on alun perin merkinnyt
suurta keskittyneisyyttä, syvää meditatiivista tilaa,
pyhän sisimmän läheisyyttä.
–
Jum alku
Jum täydellisyys
Jum lopullinen hiljaisuus ja rauha:
Jama. Asiat voivat olla hyvässä jamassa,
sanotaan, tai huonossa.
Missä jamassa olet? – voidaan kysyä joltakin.
Alun perin olla Jamassa, on merkinnyt
tietoisen yhteyden tilaa jumaliin.
Olla jumissa, on merkinnyt rauhaa,
liikkumattomuutta tuossa yhteydessä.
Lainaus Johannes Setälän teoksesta Aika (2010), julkaistu tekijän luvalla.
